EU2020: Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämistavoitteet

Kelan tutkimus 50 vuotta: Kestävä hyvinvointi -seminaaripäivä 5.6.2014
Sessio 3: Sosiaalisesti kestävä hyvinvointivaltio? Suomalaisten elinolot ja tulonjako

Markus Kainu
yliopisto-opettaja
Sosiaalitieteden laitos, Turun yliopisto

Creative Commons -käyttölupa

EU2020 köyhyystavoite

poistetaan köyhyys- tai syrjäytymisvaara vähintään 20 miljoonalta ihmiseltä vuoteen 2020 mennessä

Mitä mitataan ja
kuinka moni on köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa?

Indikaattori 1: Suhteellinen tuloköyhyysriski

Henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti ovat pienemmät kuin 60 prosenttia maan vastaavasta mediaanitulosta

Indikaattori 2: Vakava aineellinen puute

Kotitaloudella on puutteita aineellisessa elintasossa, jos vähintään neljä ehtoa yhdeksästä täyttyy:

  1. rästit asuntolainan, vuokran, muiden asumismenojen tai osamaksujen tai muiden lainojen takaisinmaksussa
  2. ei mahdollisuutta viikon lomaan kodin ulkopuolella
  3. ei mahdollisuutta proteiinipitoiseen ruokaan joka toinen päivä
  4. ei varaa hoitaa odottamattomia rahoituskuluja edellisvuoden köyhyysrajaa vastaavaa määrää
  5. ei varaa (matka)puhelimeen
  6. ei varaa väritelevisioon
  7. ei varaa pesukoneeseen
  8. ei varaa autoon
  9. ei varaa lämmittää asuntoaan riittävästi

Indikaattori 3: Vajaatyöllisyys

Lasketaan kotitalouksien työikäisen (18–59-vuotiaat) väestön työllisyysasteen perusteella. Kotitalouden työikäiset aikuiset muodostavat potentiaalisen työssä kävijöiden perusjoukon. Heidän työllisinä oloaikansa vuoden aikana kuvaa työssäkäynnin intensiteettiä. 18–24-vuotiaat opiskelijat jätetään laskelman ulkopuolelle. Kotitalouden työintensiteetti lasketaan suhteuttamalla työikäisten jäsenten työllisyyskuukausien summa kaikkien työikäisten yhteenlaskettuun potentiaaliseen aikaan (12 kuukautta kullakin). Lopuksi otetaan huomioon kaikki näiden kotitalouksien alle 60-vuotiaat jäsenet, myös lapset. Mittari kuvaa sitä, kuinka suuri osa väestöstä elää niissä kotitalouksissa, joissa työllisenä oloaika jää vähäisemmäksi kuin 20 prosenttia mahdollisesta työhön käytettävissäolevasta ajasta.